Instagram-ilmoitus ja Gimp-ohje

rather_swell_eh_logo

Sain lopultakin liityttyä Instagramiin, eihän siihen montaa vuotta mennytkään. Profiilinimeni on rather_swell, tervetuloa seuraamaan! Aion keskittyä profiilissani kuvataiteeseen ja nostalgiseen hapatukseen. Olen nimittäin viime vuosina kehittänyt ihastuksen 1920-1940 -lukujen elämään, kulttuuriin, vaatteisiin, musiikkiin ja kaikkeen mitä tuohon aikakauteen liittyy, ja se heijastelee taiteeseenikin aina vain enemmän.

Olen aiherajauksesta todella innoissani, koska tähän asti minulla ei oikein ole ollut foorumia, jossa hehkuttaa tätä nostalgiannälkää; tämä blogi on taidetta varten, toinen blogini inkeriwashere.wordpress.com on arkielämää ja matkustamista varten, ja Facebook nyt on sellainen sillisalaatti.

Ensimmäinen haaste aiherajauksen kanssa tuli kuitenkin heti eilen, kun olisin kovasti halunnut kertoa leffakäynnistäni, mutta Marvel-sarjakuvaan perustuvasta toimintaelokuvasta Black Panther on kyllä aika vaikea kertoa 1900-luvun alkupuoliskon teemalla. Mielestäni keksin kuitenkin ovelan kiertotien, sillä tältä julkaisuni näytti:

black panther

Kuva on tehty Gimp-ohjelmalla yhdistämällä piirustusta ja kuvaa. Minulla meni projektiin aivan liian kauan, koska jouduin lukemaan monen monta monimutkaista ohjetta ja nettisivua läpi, ja yrittämään ja epäonnistumaan monta kertaa ennen kuin sain kuvat yhdistettyä. Oikeasti homma oli ihan yksinkertainen, ja jotta sinun ei tarvitse käydä koko turhauttavaa tiedonhakuprosessia läpi, kerron nyt vaihe vaiheelta kuinka tällainen kuvamuokkaus tapahtuu:

(En käy ihan perusperusteita läpi Gimpistä, koska alkeellisimmat toiminnot ovat joko samanlaisia kuin tavanomaisissa MS-ohjelmissa tai ainakin helposti löydettävissä klikkailemalla ja kokeilemalla.)

Halusin siis leikata piirustukseeni ”reiän”, josta juliste sitten pilkistäisi. Valmiiseen kuvaan ei kuitenkaan noin vain leikata reikiä, vaan kuvasta on tehtävä uusi kopio, josta ”reikäalue” vain on jätetty pois.

Kuvasta pitää siis valita säilytettävät alueet, kopioida ne, ja liittää uudestaan tyhjälle alustalle (tasolle). Valintaan on tarjolla suorakulmainen-, ellipsi– ja vapaavalintainen (”hirttosilmukka”) -työkalu, mutta koska omassa kuvassani säilytettävä alue oli kuitenkin suuri ja poisjätettävä alue hankalasti sen keskellä, näiden käyttö olisi ollut hyvin epäkäytännöllistä. Niinpä käytin hyödykseni Pikamaskia, jolla sain helposti valittua säilytettävät ja poisjätettävät alueet.

Mutta aloitetaanpa alusta.

Piirrä tai maalaa kuva ja vie se skannerilla tai valokuvaamalla tietokoneelle. Suosittelen ehdottomasti käyttämään skanneria, jos sinulla sellainen on. (Itselläni ei ole, joten otin piirustuksesta valokuvan, mutta vaikka kuinka yritin korjailla sitä eri ohjelmien värienhallinnoilla, niin harmaaksihan se silti jäi.)

Avaa kuva Gimpissä.

Klikkaa ohjelman vasemmassa alakulmassa olevaa neliskulmaista Pikamaski-painiketta.

1

Koko kuva muuttuu punaiseksi, koska nyt sen päällä on maski. Maski osoittaa valintaa ja nimenomaan niin päin, että valkoinen alue tarkoittaa valittua, ”säästettävää” aluetta, ja punainen valinnan ulkopuolista, ”pois jätettävää” aluetta.

2

Kuten näkyy, koko kuva peittyi punaisella, joten poistetaan maskia Pyyhekumilla niiltä alueilta, jotka halutaan säilyttää:

3

Pyyhekumin kokoa, muotoa ja kulmaa säätämällä pääsee tekemään pikkutarkempaa puhdistusta.

4

Jos vahingossa tulee poistaneeksi liikaa tai väärästä kohdasta, maskia voi aina lisätä kynä ja sivellin-työkaluilla. Kynään tai siveltimeen ei tässä valita mitään väriä, sillä Pikamaskin ollessa aktiivisena ne tekevät vain punaista maskia. Siveltimessä on vähän pehmeämpi reuna kuin kynässä, muutoin ne toimivat samalla tavalla.

5

6

Tältä kuva näyttää, kun rajaus on valmis:

7

Punainen näkymä saadaan pois klikkaamalla uudestaan Pikamaski-kuvaketta. Sekä maskin että kuvan ympärillä näkyy nyt ”marssivia muurahaisia”, mikä kertoo sen, että kaikki paitsi maskilla poisrajattu alue on valittuina.

8

Valittu alue saadaan helpoisti kopioitua painamalla Ctrl + C.

Luodaan uusi taso, jolle se liitetään:

9

Ohjelma ehdottaa automaattisesti samankokoista tasoa kuin alkuperäinen, sitä ei tarvitse muuttaa. Tason täyttötavaksi kannattaa valita läpinäkyvä, koska väritäytöt saattavat olla hämääviä.

10

Taso ilmestyi tasolaatikkoon, ja sen esikatselukuvassa näkyy läpinäkyvyyttä osoittavaa harmaansävyistä ruutukuviota. Pidetään tämä taso valittuna (näkyy sinisenä) ja liitetään aiemmin tehty valinta Ctrl + V.

11

Valinta jää Kelluvana valintana tasolistauksessa päälimmäiseksi. Yhdistetään se alempaan, äsken luotuun läpinäkyvään tasoon valitsemalla Ankkuroi taso.

12 ja 13

Voidaan tarkistaa onnistuiko temppumme klikkaamalla pientä silmä-kuvaketta alkuperäisen kuvan vieressä. Alkuperäinen kuva on nyt siis poissa näkyvistä ja kuten huomataan, kopiointimme onnistui: maskilla rajaamamme alue on todellakin poissa, koska näemme ruutukuviota.

14

Alkuperäisen kuvan voi nyt poistaa kokonaan, sitä ei tarvita enää:

15

Seuraavaksi tuodaan leffajuliste, suosittelen sen avaamista suoraan omalle tasolleen (Avaa tasona). Näin kuva ja sen taso ovat yksi ja sama asia, ja sen muokkaaminen on helppoa. Gimpissä nimittäin tasoa on helppo muokkailla mielin määrin, mutta tasolla olevaa yksittäistä kuvaa tai sen osaa on hankalampi muokata (se on sellainen leikkaa-muokkaa-liimaa-huomaa-että-muokkasit-liian-vähän-joten-leikkaa-uudestaan-muokkaa-uudestaan-ja-liimaa-uudestaan -prosessi).

16

Kun uusi kuva/taso ilmestyy tasolaatikkoon, siirrä se raahaamalla tai alhaalta löytyvillä nuolilla piirustuksen alapuolelle. Näet sen rajat joka tapauksessa ja pystyt muokkaamaan sitä, kunhan se on valittuna tasolaatikosta.

Sommittele kuva paikoilleen Siirtotyökalulla (1.) ja muuta koko sopivaksi Skaalaustyökalulla (2.).

17

Koska omassa kuvassani juliste piti saada vielä hieman viistoon ja mielellään pienenemään horisonttia kohti, käytin Perspektiivityökalua viimeistelyyn.

18

Tadaa, yhdistäminen on nyt valmis! Jos haluat, voit kiinnittää piirustuksesi kuvaan (tasolaatikossa valitse piirustus, klikkaa hiiren oikeaa näppäintä ja sieltä Yhdistä alas), mutta itse en sitä tehnyt, koska aion käyttää piirustusta sapluunana tulevaisuudessakin.

Tallenna aikaansaannoksesi png- tai jpeg-muodossa Export As -toiminnolla:

19

Itse korjailin vielä harmautta manuaalisesti maalaamalla harmaita alueita valkoisella, mutta ei siitä tässä tutoriaalissa sen enempää.

 

Mainokset

Digitaalinen vintage-Flapper-Lumikki

flapper_lumikki

Pitkästä aikaa digitaidetta.

Olen luvannut itselleni, että jos teen digitaalisesta piirtämisestä itselleni oikean harrastuksen ja tavan, palkitsen itseni hankkimalla Adoben Illustratorin ja PhotoShopin. Tällä hetkellä käytössäni ovat vastaavat ilmaisohjelmat Inkscape ja Gimp, ja diili menee suunnilleen niin, että jahka osaamiseni näillä ohjelmilla on niin laajaa, että alan kaivata lisää haasteita ja ominaisuuksia, olen saavuttanut tavoitteeni ja voin siirtyä maksullisiin ohjelmiin.

Tein tämän sopimuksen itseni kanssa jo pari vuotta sitten, mutta sen koommin edistystä ei ole tapahtunut. Välillä uskottelen itselleni, että ”jos minulla olisi kunnon ammattilaisohjelmat, tekisin kyllä digitaidetta”, mutta selittelyähän tämä tämmöinen jossittelu on.

Nyt olen kuitenkin ottanut itseäni niskasta kiinni, ja parin viime päivän aikana luonut koko joukon kuvia Inscapella ja Gimpillä! Keskeneräisiäkin on vaikka kuinka paljon, ja hyviä ideoita enemmän kuin osaan laskea.

Haluaisin ottaa kunnian tästä äkillisestä inspiraatiopuuskasta tai selitellä sen liittyvän parin viikon sisällä alkavaan koiran vuoteen, mutta totuus on tarua tavanomaisempaa.

Katsoin nimittäin Youtube-videon.

Tällä videolla graafinen suunnittelija (ja elämäntapavalmentaja ja vloggaaja ja yrittäjä ja puhuja ja kirjailija ja ja ja…) Roberto Blake päästää tunteensa valloilleen ja melkein huutamalla vaatii, että jokainen luovan alan ihminen tai sellaiseksi haluava tekisi jotain – mitä tahansa – saavuttaakseen tavoitteensa. Blake on omistautunut auttamaan aloittelevia taiteilijoita tarjoamalla näille neuvoa, kannustusta ja valmennusta, mutta hän on myös vloggaajien suosittu neuvonantaja. Blaken videot ovat lähes aina huolella tehtyjä, hyvin jäsenneltyjä ja kaikin puolin ammattilaistasoisia, mutta minun mielestäni tämä sekava ja turhautunut vuodatus on hänen ylivoimaisesti paras videonsa tähän asti.

Tässä vielä muutama sana ylhäällä näkyvän ”Flapper-Lumikin” tekemisestä:

Aloitin piirtämällä suurpiirteiset kasvot Inkscapella, ja siirsin ne sitten png-kuvana Gimpiin ja käytin niitä pohjana piirtämällä päälle. Pohjakuvan olisi toki voinut piirtää suoraan Gimpilläkin, mutta Inkscape sattui olemaan auki ja sillä piirtäminen on helppoa ja nopeaa. (Gimp on aivan mahtava ohjelma, mutta joskus minulla on sen kanssa vaikeuksia kaikkein yksinkertaisimmissa asioissa.)

flapper_lumikki_wip_1

flapper_lumikki_wip

Kuten varmaan ymmärsitte, yritin saada kuvaan vanhan valokuvan tuntua. Rakeisuuden töpöttelyyn meni tuntikausia, vaikka en ihan yksitellen sentään pisteitä tikkaillut. Puolet työstöajasta tosin taisi mennä pelkästään kokeiluun ja korjailuun, enkä ihan sataprosenttisen tyytyväinen ole vieläkään lopputulokseen. Opin kuitenkin ihan valtavasti tästä projektista, ja voisin hyvinkin tehdä lisää vintage-kuvia samalla tekniikalla.

Kiinalainen kalligrafia

Perjantaina oli lukukauden viimeinen päivä koulussa ja sen kunniaksi kokeilimme tehdä kalligrafiaa. Se on niin vaikeaa, mutta ihan mielettömän kiehtovaa!

Kiinalaiset uskovat, että kalligrafiasta voi lukea ihmisen persoonaa. Samoin kalligrafiaa harjoittelemalla voi kehittää omia hyviä ominaisuuksiaan.

Tässä on harjoitelmiani sekä lopputulos. Sana on chun, ”kevät”, ja tällä toivotaan onnea alkavalle (kiinalaiselle) uudellevuodelle.

Tässä vielä oma kiinalainen nimeni opettajan kirjoittamana.

Näe nopeasti, piirrä nopeammin

Croquis eli krokii on nopea piirustus elävästä mallista. Croquis-piirtäminen on ripeätahtista ja intensiivistä, sillä piirustuksia tehdään yleensä useita peräkkäin ja malli vaihtaa välillä vain asentoa. Teokset piirretään yleensä tietyssä ajassa, esimerkiksi muutamissa minuuteissa tai jopa joissain sekunneissa, ja jälki on luonnosmaista. Valmis piirustus voikin olla luonnos varsinaiselle työlle tai taideteos itsessään.

Croquis-piirtäminen on paitsi hauskaa, myös hyvin opettavaista. Croquis-piirtämisessä haastetaan erityisesti havainnointikykyä; kokonaisuus ja mittasuhteet on hahmotettava nopeasti, samoin kuin mallin asennon kriittisimmät kohdat, joiden perusteella asento on tunnistettavissa.

Kävin taiteilijaystäväni Veran kanssa joskus aikojen alussa Ateneumin taidemuseon croquis-työpajassa, ja näytän nyt mitä silloin sain aikaiseksi. Pisin piirtoaika oli ensimmäisellä piirustuksella, muistaakseni kymmenisen minuuttia. Aikaa lyhennettiin portaittain kunnes oltiin muutamissa sekunneissa, ja loppupuolella palattiin taas useisiin minuutteihin. Todella nopeiden piirustusten jälkeen minuutit tuntuivat todella pitkiltä!

croquis1
Vasemmalla ensimmäinen työ jonka tekemiseen käytettiin pisin aika, oikealla puolestaan nopeimmin tehdyt

croquis2

croquis3

croquis4

 

#inktober2017

inktober_2017_title

Vuoden paras kuukausi on täällä taas!

Vuonna 2009 taiteilija Jake Parker halusi parantaa musteutustaitojaan, ja haastoi itsensä piirtämään musteella joka päivä lokakuun ajan. Sittemmin Inktoberista on tullut maailmanlaajuinen juttu, ja se inspiroi ja haastaa taiteilijoita ja taideharrastajia kaikkialta tarttumaan mustepulloihin ja -kyniin.

Säännöt ovat yksinkertaiset: Piirrä päivän aiheesta musteella kuva, ja julkaise se sosiaalisessa mediassa hashtagilla #inktober ja/tai #inktober2017.

Tämän vuoden aihelista:

inktober_2017_topics

Oikeastihan sääntöjä ei ole (haasteeseen ei rekisteröidytä mitenkään eikä kukaan valvo mitä ja miten teet) tai niitä voi muokata mieleisekseen. Jake Parkerin mukaan haasteen tärkein tavoite on saada ihmiset piirtämään säännöllisesti, oli se sitten joka päivä tai vaikka vain kerran viikossa. Arjessa on harvoin sijaa luoville rutiineille ja niistä karsitaan ensimmäisenä kun kiireet painavat päälle, vaikka luovat tauot ovat parasta piristettä ja relaksanttia samaan aikaan.

Itse taidan jättää somejulkaisut väliin ja esittelen tuotoksiani vain täällä (sikäli kun on jotain esiteltävää, minulla kun on huono tapa keskeyttää kaikki haasteet, pitää niissä sitten pirtää tai punnertaa). Tässä ensimmäisen kahden päivän teokset:

2ink2
Pikkuruinen jänispiirustus pikkuruisesta jäniksestä eli ”Swift”
1
”Divided”

Vaikeaa, mutta mahdotonta

ydin

Edellisessä postauksessani oli hassu kirjoitusvirhe, jonka taiteilijaystäväni Vera bongasi ja jolla hän sivalsi minua kommenttikentässä: sanasta perfektionisti oli tullut perhektionisti. Kirjoitusvirheet ovat parhaita silloin kun ne tavallaan tarkoittavat jotain, eikö totta! Verakin osuvasti kuvaili perhektionistia sellaiseksi, joka haluaa täydellisen 2,3 lapsen perheen koirineen ja omakotitaloineen.

Joka tapauksessa tämä virhe toimii nyt mahtavana aasinsiltana aiheeseen, josta olin jo aikoja sitten suunitellut kirjoittavani, nimittäin mahdottomuudet. Itselläni kun on muutamia outoja kirjoittamiseen ja piirtämiseen liittyviä rajoituksia, joita taiteilijalla ei luulisi olevan. Nolouden arkun saranat vain natisevat kun tunnustan, että minä en pysty

1) erottamaan F- ja H-kirjaimia toisistaan
2) kirjoittamaan numeroa 3
3) piirtämään mitään oikealle

Mitä nämä kummallisuudet sitten tarkoittavat?

Kohta 1) Minulla on ilmeisesti jonkinlainen kahden kirjaimen dysgrafia, sillä minulla menevät F- ja H-kirjaimet jatkuvasti sekaisin. Eivät tietenkään foneettisesti, vaan kirjoittaessa ja kirjainmerkeistä puhuttaessa*. Ei ole väliä kirjoitanko käsin, tietokoneella vai kännykällä, suomeksi vai englanniksi. Yleensä tajuan tekemäni kirjoitusvirheen nanosekuntia myöhemmin, mutta joskus huomaan sen vasta jälkeenpäin …sikäli kuin huomaan ollenkaan.

*Edellistä edellinen asuntoni sijaitsi erään osoitteen F-rapussa. Olin asunut paikalla jo useamman vuoden, kun eräänä päivänä kotiin tullessani taloyhtiön pihalla pyöri eksynyt nainen, joka kysyi minulta neuvoa löytää eräs tietty rappu. En tiennyt missä hänen etsimänsä osoite on, mutta koska seisoimme oman F-rappuni luona, päätin auttaa kertomalla, että seisomme parhaillaan H-rapun (!) edessä, joten hänen etsimänsä rappu täytyy olla viereisessä rakennuksessa. Nainen kiitti ja lähti seuraavaa rappua kohti, ja minä olin tyytyväinen kun pystyin olemaan avuksi. Vasta kiivettyäni kolme kerrosta portaita ja sovittaessani avainta asuntoni oveen tajusin kämmäykseni. Toivon vain, että nainen löysi etsimänsä osoitteen avustani huolimatta.

Kohta 2) Ymmärsit oikein – minä en pysty kirjoittamaan numeroa 3. Siis tuota kaksikaarista koukeroa. Joskus ranteeni tekee kaksoiskaariliikkeen, mutta sormeni eivät tottele, jolloin kynän kärki pysyy paperissa ja lopputuloksena on pieni kärpäsenkikkara. Joskus taas käteni jää pakkoliikkeenomaisesti tekemään kaaria, joten paperille tulee omituinen alaspäin jatkuva sik-sak-kuvio. Yleensä syntyy jotain noiden kahden väliltä, variaatioita riittää.

Vaikka minulla on ollut tämä ”vamma” aina, tuskailin sen kanssa erityisesti vuonna 2013, ymmärrettävästä syystä. Kirjoitushäiriöstä tuli minulle niin hirveä mörkö, että pelkkä asian ajatteleminen sai sykkeen nousemaan. Yritin päästä tästä typerästä viasta eroon harjoittelemalla kolmosen kirjoittamista, mikä tavallaan auttoikin. Paperiarkillinen vinksahtaneita kolmosia ei sinänsä muuttanut ongelmaa suuntaan tai toiseen, mutta kokeilemalla opin, että voin kiertää ongelman kallistamalla kättäni erilaiseen kirjoitusasentoon ja liioittelemalla numeron kokoa, koukeroisuutta ja lennokkuutta. Tätä on vähän vaikea selittää sanoin, joten tässä esimerkkejä:

vuosiluku

Tällainen kaunokirjoituskolmonen oli silmiinpistävän erilainen kuin muut kirjaimet, joten aloin liioitella sitä entisestään ja tein siitä itselleni tavaramerkin. Vuosien vaihtuessa en ole halunnut palata vanhaan tasapaksuun numerotyyliin, joten yhä tänä päivänä kirjoitan vuosiluvut liioittelemalla viimeistä numeroa komeasti. (Olet ehkä huomannut tämän teosteni signeerauksessa?)

vuosiluvut

Kohta 3) Oikealle piirtämisellä tarkoitan sitä, etten pysty piirtämään ihmistä tai eläintä, joka katsoo oikealle. Vasemmalle ja eteenpäin katsovat onnistuvat helposti, mutta oikealle katsovan piirtäminen tuntuu siltä kuin yrittäisin oikeakätisenä kirjoittaa vasemmalla kädellä. Tekeminen tuntuu erittäin epämukavalta, aivoja ikäänkuin vihloo ja tekisi palavasti mieli vaihtaa siihen, mikä tuntuu luonnolliselta.

Yllättävää kyllä, jos tällaiseen projektiin kuitenkin ryhdyn, lopputulos on yleensä hyvä. Onpa joskus käynyt niinkin, että olen huomaamattani piirtänyt jotain oikealle katsovaa, ja kaikki on mennyt täysin kivuttomasti. Esimerkkinä versioni Kalevalan Ainosta, joka hukuttautumisen jälkeen ilmestyy Väinämöiselle kalaolentona:

Kalevala_Aino
”Aino”, akryyli kankaalle, 2016

Täydellinen piirustuslehtiö

Tiedätkö sen tunteen, kun näet kaupassa ihanan piirustuslehtiön ja kuvittelet jo mielessäsi kuinka se jonain päivänä on täynnä kauniita kuvia tai juuri sopivan huolettomia luonnoksia? Ostat lehtiön, mutta et pystykään piirtämään siihen, koska yksikin huono töherrys pilaa visiosi täydellisestä lehtiöstä. Voit toki repiä sivun irti, mutta ainakin perhektionistilla lopputuloksena saattaa olla hyvin laiha luonnosvihko.

Kaikki eivät kärsi täydellisen luonnoslehtiön syndroomasta*, mutta minulla se on kroonisessa vaiheessa. Olen omistanut lukemattomia piirustuslehtiöitä ja luonnoskirjoja, mutta lopulta ne odottavat tyhjinä tai melkein tyhjinä, koska piirrän mieluummin irtopaperille. Sitten minua kuitenkin harmittaa, kun onnistuneet kuvat pyörivät kansioissa ja laatikoissa, eivätkä hyvännäköisessä kirjassa.

Mutta niin vain keksi hätä tähänkin hyvän keinon!

Karsiessani tavaroitani kirosin kaikkia puolitäysiä ja -tyhjiä piirustuslehtiöitäni, sekä valtavaa määrää erilaatuisia irtopapereita joita kaappini pitivät sisällään. Halusin heittää kaikki resuiset, ikivanhat lehtiöt pois (harvoissa oli edes kuvia, sivuja sen sijaan puuttui paljon), säästäen kuitenkin käyttämättömät paperit.

Niinpä keksin koota kaikki puhtaat paperit yhteen ja tehdä niistä lehtiö itse. Kooksi valikoitus A5, koska pienemmät paperit olivat valmiiksi sen kokoisia ja isommat oli helppo leikata pienemmiksi. Tein vielä ympäri kiertävän kannen mustasta kierrätysnahasta ja ostin avattavia metallilenkkejä askarteluliikkeestä.

Piirustuskirjasta tuli aivan mielettömän hieno, vaikka itse sanonkin. Sopivan rouhea nahkakansineen, mutta kuitenkin tyylikäs. Ja mikä parasta, voin irrotella ja lisäillä sivuja niin, että lopulta kuukausien tai vuosien päästä minulla on se täydellinen, täysi luonnoslehtiö.

* Keksin ”täydellisen luonnoslehtiön syndrooman” ihan itse, ei se ole oikea juttu

Punainen huulipuna

sunglasses_and_red_lipstick

Taas tällainen supersyvällinen miete elämän tärkeistä asioista.

Oikeastaan tämä(kin) kuva on pyörinyt jo pitkään mielessä, ja tänään sain sen paperille asti. Aloitin maalaamisen pastelliliiduilla, mutta lopulta jouduin tekemään aurinkolasit nestemäisellä tussilla kun en saanut liiduilla tarpeeksi mustaa aikaiseksi. Pastelliliiduthan ovat siitä mahtavia, että niitä voi käyttää sellaisenaan värittämiseen, niitä voi liuentaa veden ja siveltimen kanssa paperilla tai niitä voi käyttää vesivärien tavoin hinkuttamalla väriä suoraan liidusta kostealla siveltimellä.

Teksteihin kokeilin ensimmäistä kertaa graafisen suunnittelun sivusto Canva’a, ja olihan se ihan naurettavan helppoa! Sivustolla voi luoda julisteita, bannereita, kortteja, graafisia esityksiä, tai ihan mitä vain todella kätevästi ja lopputulos näyttää ammattimaiselta.

Kuvan huulista tuli lopulta todella hyvännäköiset, vaikka pari kertaa tehdessä jo totesin pilanneeni ne ja ajattelin aloittaa projektin alusta. Ylläolevassa kuvassa ne ovat kyllä vähän pikselöityneet eikä maalausjälki näy niin hyvin, koska jouduin jälleen ottamaan valokuvan maalauksesta keinovalossa ja koneella sitten muokkaamaan valoja ja kontrasteja niin paljon, että tausta muuttui valkoiseksi. Samalla huulista tuli aavistuksen punaisemmat kuin ne paperilla olivat, mutta sehän vain sopii teemaan.

Sama sama mutta eri

Muokkasin edellisessä postauksessa esittelemääni kuvaa pikkuisen lisää, muutin tekstiä vielä enemmän siihen suuntaan mitä ajattelin kuvaa piirtäessä ja julkaisin koko komeuden Facebookissa, jos vaikka kuva lähtisi leviämään. Olisi niin hienoa, jos oma (taide)teos kiertäisi maailmaa netissä ja tulisi jonain päivänä uudestaan vastaan. Oih.

Taitaa olla kuitenkin parempi olla pidättämättä hengistystä odotellessa, sen sijaan voisin miettiä uuden aiheen ja tehdä jotain vastaavaa. Olen nimittäin itse hyvin tyytyväinen kuvaan ja se syntyi vaivattomasti. Pitkä aika aloittamisen ja lopettamisen välillä johtui saamattomuudesta ja kiireistä, ei motivaation puutteesta tai vaikeudesta.

Jos sinulla olisi vastaavalle kuvalle idea, mutta piirtäminen ei tunnu omalta jutulta, niin ota yhteyttä! Tehdään yhteistyötä, ja jaetaan kaikki kulta ja kunnia mikä meille ropisee.

inkeri_kangas_lifestyleblogging

Elämäntyylibloggausta, yök

lifestyle_blog

Muutin viikko sitten Taiwaniin. Lähtöä varten karsin maallisen omaisuuteni minimiin ja outoa kyllä, entisestä suurmaterialistista kuoriutui tavaran vähentämisen myötä jonkinsorttinen minimalisti. Yleensä kai prosessi menee toisin päin, mutta näinkin voi näköjään käydä.

Tämän persoonamuutoksen myötä olen alkanut karsastaa erityisesti lifestyleblogeja, joissa tavaraa ihannoidaan vain tavaran vuoksi. Bloggaaja saa ilmaiskrääsää, jota sitten hehkuttaa kun ei kehtaa olla hehkuttamattakaan, ja jotkut hyväuskoiset lukijaparat katselevat huokaillen nättejä kuvia ja pahimmillaan nostavat pikavippejä saadakseen samat romppeet. Tässä kuviossa on niin monta asiaa, joista en pidä! Pahinta kuitenkin on sen illuusion luominen, että bloggaajan elämä on uskomattoman ihmeellistä ja kuka vain voi saavuttaa saman ostamalla asioita. Tätähän mainostaminen on ollut iät ja ajat (saada ihmiset haluamaan asioita joita eivät tarvitse), mutta en minä mainoksistakaan pidä. Minusta lifestyleblogien lukeminen on kuin avaisi television varta vasten katsoakseen mainoksia.

(Toki lifestyleblogeja on muunkinlaisia, mutta minusta tavarakeskeiset lifestyleblogit ovat pilanneet sanan maineen.)

Ylläoleva kuva oli jo pitkään pyörinyt mielessäni, kunnes sain sen lopulta eilen valmiiksi. Aloitin sen siis jo muutama viikko sitten ja kuva odotteli keskeneräisenä, kunnes pari päivää sitten skypettelin taiteilijaystäväni Veran kanssa ja satuimme yhteen ääneen kakomaan kuinka hirveä ilmiö lifestylebloggaus on. Siitä sain inspiraation jatkaa kuvan loppuun.

Piirros on tehty mustalla kuitukynällä ja väritetty puuväreillä. Kuvan laatu on todella huono (rakeinen ja todellista haaleampi), koska en pysty printtaamaan kuvaa koneelleni ja jouduin ottamaan siitä valokuvan. Kuvan lopullisen muokkauksen ja tekstityksen tein Word- ja Paint-ohjelmilla.

 

PS. Pyrin pitämään tämän blogin taide-aiheisena, mutta jos seikkailuni Taiwanissa kiinnostavat niin tsekkaa rinnakkaisblogini inkeriwashere.wordpress.com!